Picfic part. 6 + Isla the Newcomer

Osa 6

E: Hei kiitti tosi paljon et pääsit tulemaan näin lyhyellä varoitusajalla.

J: Hyvä vaan jos musta on jotain apua...

E: Kai mä tänä vuonna ehdin keskittyä kouluun enemmän kun toi Reinekin muuttaa takas...

J: Niin kai... Miten Leah on nyt sit ottanut tän? Tai siis, osaan kuvitella ettei se varmaan ollu kovin ilonen tästä...

E: En mä oikeen tiedä, kai se on ihan ok nyt. 

E: Reinestä mä lähinnä olisin huolissani. Se ei näytä yhtään iloiselta siitä että pääsee takas kotiin... Vaikuttaa lähinnä siltä että se karkaa ulos ikkunasta vielä joku päivä. *hermostunut naurahdus*
J: Ootko sä edes kysynyt siltä? Että mikä sitä vaivaa?

E: En mä tiedä Joel... Musta vaan tuntuu että mä petän sen kun lähetän sen takaisin! 

J: Emilie hei...

E: *säpsähdys*

J: Sä olet tehnyt jo kaiken mitä sulta voi vaatia, sun pitää ajatella ittees välillä.

E: Niin kai... *huokaus*

E: Niin mut sitä fysiikkaa!

J: Joo voin mä ainakin yrittää... Taas se yrittää vältellä tätä aihetta...

Sillä välin viereisessä huoneessa...

Ei karkaaminen ole vaikeaa.

Tarvitaan vaan vähän vaatteita.

Rahaa, jos on.

Sitten tarvitaan paikka johon mennä.
Parasta on jos on joku, jonka kanssa karata.

Vaikka musta kyllä tuntuu että sitä alkaa pelottaa.

R: Kai sulla nyt varmasti on ne avaimet?

L: On on mutta...

R: Mitä?

L: Ootko sä nyt ihan varma tästä?

Ei meillä ole enää muuta vaihtoehtoa.

•

Njäh. Oon pahoillani etten saanut ladattua tota jatko-osaa aikasemmin vaikka kuvasinkin sen jo monta kuukautta sitten :_D On mulla teille myös vähän uudempaa kuvamateriaalia, nimittäin uus nukke ♥ Saanen esitellä teille Islan:

Isla on siis Pullip Suomen kautta käytettynä ostettu Dal Puki. Saapuessaan Isla oli aika huonossa kunnossa (naama tahrainen ja kiiltävä, löystynyt ja tahrainen vartalo ja takkuinen peruukki) mutta eiköhän pienillä muutoksilla tästäkin nukesta vielä hyvä saada :)



Mitään tarinaa/menneisyyttä en ole vielä tarkemmin suunnitellut, koska ostin tytön ihan vaan hetken mielijohteesta. Isla on kuitenkin todennäköisesti Joelin sukulaisia Suomesta, mutta enempää en vielä tässä vaiheessa paljasta ;)

Luonteeltaan Isla on tosi sympaattinen ja lempeä, välillä jopa vähän naiivi. Hän rakastaa lukemista ja eläimiä, erityisesti käärmeitä ja hämähäkkejä. Islan lempiväri on musta.

•

Yritän saada Islalle tarkemman nukkeprofiilin lähiaikoina ja saada noi muutkin näkymään.
Ja oisin superiloinen jos vastaisitte tohon sivupalkissa olevaan kyselyyn :3 Tuntuu, että oon vähän "menettänyt otteeni" tästä blogista, joten ois mahtava kuulla teidän lukijoiden mielipiteitä siitä mihin suuntaan haluaisitte blogin kehittyvän. Kommenttiboksissa on sana vapaa :)

•

♥: Armiidus & nuket

Leah ♥

 

•

Heips! Leah taisi just saada lellikkiasemansa takaisin... Se on jotenkin vaan niin ilmeikäs, rakastan kuvata sitä ♥ Mutta pitkästä joopajoo tosi  pitkästä  aikaa ihan normaali shoottipostaus. Oma suosikkikuvani oli ehkä neljäs tai viides (ingooratkaa toi idiootti auto tuolta taustalta, huomasin sen vasta kun muokkasin kuvia...).

Seuraavassa postauksessa jatkoa kuvatarinaan tai kenties pieni yllätys... ;)

•

♥: Armiidus & nuket

Kt: Totuus

Osa 5

KIROILUVAROITUS!

Emilié, Leah ja Reine ovat piknikillä.




L: Onks sulla ruutukolmosta tai ässää?
R: Ei, mut mulla on jokeri >:)




E: *herää* Hmpf...




E: Noi sitten vaan jaksaa... Montakohan tuntia ne on jo pelannu...



E: Miks mä edes toin ne tänne, kun mun pitää kuitenkin pilata toikin ilo... Mut pakko kertoa se nyt, muuten ne ei saa yhtään aikaa varautua...



E: *kävelee paikalle* Mitäs te teette?
R: Pelataan korttia.
L: Ja mä oon voitolla!

 

E: Kiva. *onnistuu hymyilemään* Mulla ois teille vähän asiaa.
L&R: Ai.




L: Se... ei taida olla mitään kivaa?




E: Ei, eipä oikeestaan. Miks mä ees yrittäisin valehdella...Mut pelatkaa nyt tää kierros loppuun, mä haen meille jotain juotavaa sisältä.


MYÖHEMMIN...




*vakava hiljaisuus*
L: No mitä se sun asias nyt oli?
E: Tota... Reine, sun äiti ja isä on nyt saanut loputkin kamansa Suomeen, ja sä voit muuttaa takaisin niitten luo. *yrittää saada äänensävystään iloisemman* Sä pääset lähtemään jo ens viikolla.




R: *vilkaisee Leahia hätääntyneenä*
L: Mitä? Ei.

 


L: Reine ei lähde minnekkään! Et sä voi häätää sitä pois, sehän on meidän sisko!




E: *nielaisee* Leah, rauhoitu. Ei Reine lähde kauas, te voitte edelleen olla ystäviä.




L: Sä et ymmärrä mitään! Ei Reine voi mennä takaisin niitten luo!
E: Leah kiltti... Eikö me voitais jutella tästä ihan rauhassa?




L: EI! Mä luulin että sä olit meidän puolella! *juoksee pois*




R: *nousee ylös ja vilkaisee Emiliétä*
E: Reine, istu alas, ole niin kiltti. Meidän on pakko puhua tästä rauhassa!




R: *pudistaa päätään ja juoksee Leahin perään*
E: Reine!



E: Voi helvetti...




E: Voi helvetin helvetti! Ei tässä näin pitänyt käydä...



E: Miksei edes kerran kaikki voisi mennä hyvin...

•

Rupesin äksen pääsiäislomalta kotiuduttuani kuvaamaan jatko-osaa tarinaan. Ei näköjään ois pitänyt ryhtyä kuvaamaan ihan ex tempore ilman minkäänlaista käsikirjotusta (tekstinkin heittelin tonne ihan kuvia lisäillessä :D), mutta toivottavasti tykkäsitte silti :)

•

Kaikki kommentti, kritiikki ja ideat on sallittuja, toteutan postaustoiveita :)

♥:llä Armiidus&nuket

Kt 4: Kirje

Heipähei rakkaat lukijat. Edelliseen postaukseen tuli ihan huoimasti kommentteja, kiitos ♥ Kuvasin pitkästä aikaa vähän jatkoa kuvatarinaan, joten en pulise enempää (vielä) vaan päästän teidät lukemaan sitä.

Kt. osa 4

Outoa miten paljon kaikkea mahtuu kahteen kuukauteen...

Vielä oudompaa on se, että mun pienessä vuokrakämpässä on tällä hetkellä kaks lasta, jotka ei edes ole mulle mitään sukua. Eikä se tunnu enää yhtään oudolta, vaikka meijän asumisjärjestely oliskin varmasti jokaisen sosiaalitoimen byrokraatin kauhu...

Alun jälkeen en oo katunut hetkeäkään että otin Reinen meille. Leahkin sai Reinestä kaipaamansa pikkusiskon, ja on ollut jotenkin paljon iloisempi viime aikoina.

Kaikkien yllätykseks Joel osoittautui taivaan lahjaksi. Se rakastu Reineen niin kuin kaikki muutkin, ja otti Reinen luokseen aina kun mä ja Leah oltiin poissa kotoa. Ja en haluais myöntää, mutta Joelista tuli lopulta korvaamaton myös mulle.

Kaikki oli siis paremmin kuin mä olisin ikinä osannut odottaa. Tai toivoa. Kaikki oli niin normaalia ja helppoa, ettei kukaan enää halunnut muistaa että Reine oli vaan lainassa. Lainassa mun omalta isältäni ja sen vaimolta. Vaikka tuntuu oudolta että tollasen vois unohtaa, niin niin me kaikki vaan tehtiin. Reine mukaan lukien.

Siksi kukaan ei osannut odottaa sitä kirjettä.

Siinä ei ollut mitään muuta kuin osoite, päivämäärä ja kellonaika. Kirjekuoressa satasen seteli. Ei mitään muuta, mutta viesti oli silti selvä. Se kirje oli täysin oikeutettu, eihän siinä pyydetty mitään muuta kuin Reineä takaisin. Mutta meille se oli kuin lunnasvaatimus.

•
Hirveen lyhyt osa, mutta tarkotuksena olikin vaan lisätä parituhatta kiloa draamaa tähän tarinaan...Itteenikin alko jo oksettaa toi siirapin ja melodramaattisuuden määrä, mutta pakko saada jotain tapahtumaan :D Ja tästä se vaan pahenee...

•

Ja koska 846 kertaa ei riitä, niin pakko sanoa vielä kerran että KIITOS RAKASTAN TEITÄ PUSPUS OOTTE IHANIA ja niin pois päin ♥♥♥ Ja linkatkaas muuten omia blogejanne tohon kommenttilootan, kaipaan kipeesti jotain luettavaa...

Armiidus&nuket