Heipähei rakkaat lukijat. Edelliseen postaukseen tuli ihan huoimasti kommentteja, kiitos ♥ Kuvasin pitkästä aikaa vähän jatkoa kuvatarinaan, joten en pulise enempää (vielä) vaan päästän teidät lukemaan sitä.
Kt. osa 4
Kt. osa 4
Outoa miten paljon kaikkea mahtuu kahteen kuukauteen...
Vielä oudompaa on se, että mun pienessä vuokrakämpässä on tällä hetkellä kaks lasta, jotka ei edes ole mulle mitään sukua. Eikä se tunnu enää yhtään oudolta, vaikka meijän asumisjärjestely oliskin varmasti jokaisen sosiaalitoimen byrokraatin kauhu...
Alun jälkeen en oo katunut hetkeäkään että otin Reinen meille. Leahkin sai Reinestä kaipaamansa pikkusiskon, ja on ollut jotenkin paljon iloisempi viime aikoina.
Kaikkien yllätykseks Joel osoittautui taivaan lahjaksi. Se rakastu Reineen niin kuin kaikki muutkin, ja otti Reinen luokseen aina kun mä ja Leah oltiin poissa kotoa. Ja en haluais myöntää, mutta Joelista tuli lopulta korvaamaton myös mulle.
Kaikki oli siis paremmin kuin mä olisin ikinä osannut odottaa. Tai toivoa. Kaikki oli niin normaalia ja helppoa, ettei kukaan enää halunnut muistaa että Reine oli vaan lainassa. Lainassa mun omalta isältäni ja sen vaimolta. Vaikka tuntuu oudolta että tollasen vois unohtaa, niin niin me kaikki vaan tehtiin. Reine mukaan lukien.
Siksi kukaan ei osannut odottaa sitä kirjettä.
Siinä ei ollut mitään muuta kuin osoite, päivämäärä ja kellonaika. Kirjekuoressa satasen seteli. Ei mitään muuta, mutta viesti oli silti selvä. Se kirje oli täysin oikeutettu, eihän siinä pyydetty mitään muuta kuin Reineä takaisin. Mutta meille se oli kuin lunnasvaatimus.
•
Hirveen lyhyt osa, mutta tarkotuksena olikin vaan lisätä pari
•
Ja koska 846 kertaa ei riitä, niin pakko sanoa vielä kerran että KIITOS RAKASTAN TEITÄ PUSPUS OOTTE IHANIA ja niin pois päin ♥♥♥ Ja linkatkaas muuten omia blogejanne tohon kommenttilootan, kaipaan kipeesti jotain luettavaa...
Armiidus&nuket
Ihana, vaikka lyhyt onkin. :3 Tee jatkoa pian!
VastaaPoistamaailmannuketovatminun.blogspot.fi
Kiitos <3
VastaaPoista